Maanantaina sitten muurattiin koko talo ympäriinsä. Siihen meni 6-7 myllyllistä laastia. Kyllä sai kärrätä ja kantaa,.Kyseessä oli nyt ensimmäinen "kelkkakerros", jossa vain nurkkiin piti laasti laittaa kauhalla. Nurkathan ne teettää lisätöitä; aina on sahattava harkko sopivan kokoiseksi. Ja sahaaminen vaatii melkoisesti voimaa. Vaan opinpa sahaamaan ihan oikean kokoisia ja suoria harkkopaloja! Oli hieno tunne, että jaksettiin muurata koko talo ympäriinsä. Oltiin kyllä puhki illalla.
Illalla sitten kotiin mennessä vaatteni olivat niin laastiroiskeissa, että laitoin ne pesukoneeseen. Ja pesun jälkeen kuivuriin, että olisi seuraavana päivänä puhtaat ja kuivat työvaatteet. Kuvittelin tyhjentäneeni kaikki taskut. Jossain vaiheessa ihmettelin vähän kuivausrummun kolinaa. Ajattelin, että vetoketjut ne vaan siellä paukkuu. Illan mittaan kaipasin puhelintani, mihin sen nyt taas olinkaan jättänyt! Yht´äkkiä tajusin, sehän siellä kuivurissa kolkutteli. Eipä ollut Nokiani pesunkestävä. Sim-korttikin oli mennyttä kalua. Kyllä HARMITTI!

Tiistaina oli pakko mennä ostamaan uusi puhelin. Sen jälkeen sitten työmaalle. Reijo väänsi rautoja ja minä irrottelin korkolankoja, tein laastia koloja varten ja täytin niitä. Siinä se päivä meni, väsymys tuli ennenkuin oli saatu tehtyä kaikki, mitä kuviteltiin ehtivämme tehdä. Ilma oli kylmä ja tuulinen, välillä vettä vihmoi. Illalla uusi puhelin latautumaan...

Tänään jatkettiin hommia vasta iltapäivällä, koska täällä kotona yhtiössämme on kattoremontti käynnissä juuri meidän talon kohdalla ja sähkäri piti päästää sisään tekemään asennushommia. Jäljetkin piti siivota. Sääennuste lupasi sateen väistyvän iltapäivällä n. klo 14 jälkeen. Eipä ennustus mennyt putkeen. Vähän väliä tuli vettä, rakeita ja lunta.

Tämä kuva on meidän kotipihalta. Melkoisessa säässä tehdään kattoremppaa