Kohta sitten pääsemme jatkamaan suunnittelua. Uusia aatoksia on tullut rakentamisen myötä.
Molemmat pidämme japanilaistyylisestä selkeydestä ja rauhallisuudesta.

Olen miettinyt millaiset kasvit sopisivat tuohon tyyliin.
Lyhtykoiso on ollut aina lempparikasvini.

Pidän myös kovasti heiluvista heinistä.

Dahliassa on hieno muoto.

Pajukasvit tuovat mieleen japanilaisen selkeyden.

Lyhtyjä pitää olla pihaa valaisemassa ehdottomasti.

Ei tullut tällä viikolla routalevytys- ja maansiirtohommat valmiiksi. Siellä se jättikaivinkone vielä maanantain häärää.

Keskiviikkona kun teimme sateessa pitkän työpäivän, hajosi Reijonkin puhelin. Se oli takin taskussa ja sade kasteli takintaskun niin märäksi, että puhelin ei siitä tykännyt. Onneksi sim-kortti kuitenkin toimii. Tässä upouusi puhelin.

Eilen oli taloyhtiössämme syystalkoot. Kesämansikkaa en raatsinut heittää vielä pois. Se tuottaa vielä satoa sisälle tuotuna.

Salaatit sun muut kesäkasvit olivat jo menehtyneet pakkasen ne tärveltyä. Pikkuinen kasvipenkkini saa odottaa ensi kesän istutuksia.

Tänään sitten tuli melkoinen kone jatkamaan hommaa.

Tässä on osa siitä maamassasta, joka nyt tuodaan tontille. Eipä onnistuisi kottikärrypelillä!

Talon perustus alkaa näyttää jo melkein "oikealta".

Sari ja Hessukin poikkesivat katsomaan, mitä ollaan saatu aikaan.

Miesten ilmeet on muikean hyväksyvät.

Eilinen päivä oli melkoinen urakkapäivä. Vettä tuli taivaalta enemmän ja vähemmän. Saatiin laitettua sokkeliin patolevy.

Patolevyn yläreunaan naulattiin suojakaista (en ehtinyt kuvata), joka estää maan valumisen patolevyn ja sokkelin väliin. Naulat riittivät juuri, yhtään ei jäänyt ylimääräisiä.

Koko ajan satoi niin, että kaikki tarvikkeet olivat märkiä ja siinä touhussa hanskat kastui samoin kuin vaatteetkin. Välillä käytiin  vaan äkkiä kotona vaihtamassa kuivat vaatteet, haukkaamassa pari voileipää ja ruokkimassa Emppu, joka koko tontilla touhuamisen ajan odotti autossa. Oli kyllä sellainen koiranilma, ettei koirakaan halunnut ulos.

Vielä piti laittaa styrox-levyt sokkelia vasten tämän päivän urakkaa varten. Ja tontilla oleva katos purkaa ja järjestellä tavarat niin, että työmiehet mahtuvat tekemään hommia. Katos kesti juuri sen ajan kuin oli tarvis.

Tehtiin putkeen yli yhdeksän tunnin työrupeama melkoisessa säässä, mikä on aika saavutus (mielestäni) lähes 80 ja 70 vuotiaille rakentajille!

Kannattimet hajosivat yöllisen vesi ja räntäsateen painosta

Melkoista roihutusta radonkaistan laittaminen! Kun räntää ja lunta on tullut, piti sokkeli sulattaa ja lämmittää ja kuivata.  Onneksi on tuo kaasupoltin.

Radonkaista pitää lämmittää tulikuumaksi, että sen saa kiinnitettyä sokkeliin.

Siinä touhussa käsineet tarttuu tervaan ja sormet toisiinsa!

Mutta se homma on nyt tehty. Sen jälkeen kiinnitetään patolevy sokkelikaistan päälle. Se homma yritetään tehdä huomenna.

Tämän päivän sääennuste piti paikkansa (vettä, räntää ja lunta). Siksi päätimme pitää huilipäivän.... Sain siivottua kotimme aamupäivän aikana. Sitten uskaltauduimme lähtemään liikkeelle kesärenkailla, koska yöksi taas luvattiin pakkasta. Mietimme, onko tontilla konesuojana toimivasta kesäkatoksesta mitään jäljellä vesi- ja lumisateen jäljiltä. Olihan se lähes hengissä ja lumet ja vedet hupsuttelin pois katolta.

Sitten siirtelemään styrox-vuorta sisääntulotieltä lähelle sijoituspaikkoja. Kolme ja puoli tuntia siinä meni ja märkiä olimme kuin uitetut koirat. Kotoa iltapäivällä lähtiessämme Riihelässä oli kunnon lumikerros maassa, Jalkarannassa ei mitään lunta enää näkyvissä. Kotiin tullessamme sitä oli vieläkin...

.......näin paljon.

Siinä sokkelikaistojen leikkaamisessa on oma hommansa.

Huom! Vaatetus on homman alkamisen jälkeen vähän muuttunut. 

Talvi on tuloillaan ja sitä ennen pitää saada perustusvaihe kokonaan valmiiksi.

Seuraava homma viistemuurauksen jälkeen oli sitten sokkelin pikeäminen tiettyyn korkeuteen asti.

Eilen aloitettiin sokkelikaistan (radon- ja eristesuoja) laittaminen. Kyllä tuntui hankalalta. Ensimmäinen liuska meni ihan mötteröksi.

Tänään menimme jatkamaan hommaa, mutta ensin saapui eristelasti talon sisäpuolelle maahan ja sokkelin ulkopuolelle routaeristeeksi.

Lecaharkkosokkeliin on nyt saatu vedettyä kuitulaasti.

Emppu on seurannut vuoroin oravien liikehdintää, vuoroin minun laastimyllyn kanssa hääräämistä ja vuoroin iskän laastin vetämistä.

Seuraava vaihe oli sokkelin vinouksen muuraaminen. Kaikkin vaiheisiin on oma aineensa (empä tiennyt aiemmin).

Välillä on pakko käyttää aikaa hankintoihin, kun joku aine loppuu kesken ja sitten on varauduttava jo seuraavaan työvaiheeseen.

Yksikerroksiseen siipeen tulee tekninen tila, sauna, pesuhuone ja pukuhuone, joka toimii myös vierasmajoitustilana.

Yläkertaan tulee rappuset eteistilasta. Keittiöstä pääsee saunaosastolle. Itse pystyy jo elämään tulevassa kodissa!

Talo rupeaa pikku hiljaa hahmottumaan.
Terassi tulee olohuoneen eteen:

Olohuoneeseen tulee takka ja sen takana on meidän tuleva makuuhuoneemme:

Sokkeli on muurattu!
Vihdoin saimme sen urakan loppuun. Viimeinen muurauskerros olikin vaativin, kun siihen tuli tuuletusaukot tietyin välein ja aluspuun kiinnittämistä varten harkkojen väliin taivutetut raudat. Kyllä tuntuu mukavalta päästä seuraavaan vaiheeseen.
Tähän tulee autokatos:

Ja tähän tulee pääsisäänkäyntiportaat: