Haaveiluvaihe

Talon suunnittelu on kovaa työtä. Se vie aikaa, koska on ikäänkuin rakennettava päässä tuleva talo. Varmaan siksi nykyään tehdään paljon valmistaloja, kun suunnittelukustannukset silloin jakautuvat usean toteuttajan kesken. Meille tulee ihan oman siipan suunnittelema talo. Nyt on vaan maltettava odottaa suunnittelutyön valmistumista. Sillä aikaa voi haaveilla kaikesta ihanasta tulevaan kotiin!

                                                                        Pieni pesäkolo!

Ikuisten rakentajien tuumailua

Olemme aika kauan elänyt pariskunta. Olemme koko yhdessäoloaikamme (yli 30 v) aina olleet jonkin remppatouhun parissa.

Avioliiton alussa hankimme Vantaalta tosi huonokuntoisen rintamamiestalon, jota remontoimme rakkaudella 25 vuotta.  Eläkkeelle jäämisen ja viimeistenkin lasten kotoa pois muuttojen vuoksi päätimme myydä talon. Iloinen yllätys oli, kun (entistä) taloamme esiteltiin kauniina kotina 2011 syksyllä maikkarin Tila-ohjelmassa. Kaunis se talo on edelleenkin, vaikkei enää meidän kotimme. Ohjelman perusteella nykyiset omistajat osaavat arvostaa sitä.

Vantaan kodin myytyämme remppasimme sitten Keravalla sijainneen kerrostalokolmion. Olimme hankkineet sitä ennen (2002 syksyllä) Pertunmaalta aluksi kakkosasuntona toimineen maatila-rantakiinteistön, jossa sitten harrastimme jälleen peruskorjausta ja laajentamista ja vähän uudenkin rakentamista. Päärakennus peruskorjattiin ja laajennettiin, sauna uusittiin, rakennettiin laituri, tehtiin uusi puuvaja, puiden pilkkomiskatos, kolme terassia,hirsimökkiä laajennettin kahdella laajennuksella, pystytettiin hirsiaitta, jonka hirret oli Matti veistellyt 1800-luvun alussa. Pihatie korjattiin, kivettiin ja rakennettiin valaistus tien varteen ja portin pieliin. Koiramme Empun takia piti pihapiiriin rakentaa aita.

Kesällä 2012 saatiin valmiiksi  hirsimökin laajennus ja uusimman pihavaraston laajennus.

Syksyllä sitten sairastuimme pitkästä aikaa flunssaan, joka vei voimat tosissaan. Siinä molempien potiessa jotenkin otimme puheeksi paikasta luopumisen. Päätös syntyi ihmeen helposti, vaikka paikka oli mitä ihanin ja rakkain! Mutta ylläpito alkoi käydä työlääksi, koska hoidettavia rakennuksia ja ympäristöä oli niin paljon.

Syksy meni sitten kiinteistövälittäjän etsimisessä, rakennusten stailaamisessa ja kiinteistön myymisessä. Onneksi ostaja löytyi jo kolmannella näytöllä. Päätettiin myyntipäätöksen tehtyämme, että tuleva asuinpaikkamme on Lahden kaupunki. Syksy selattiin netin asuntojen myynti-ilmoituksia. Mieheni oli sitä mieltä, että voisimme hankkia tontin ja rakentaa talon. Eli jännittämään myyntiä, asunnon etsimistä ja mahdollisen tontin löytämistä. Kävimme katselemassa useampia asuntoja, vuokralle emme halunneet, koska vuokrarahojen koimme menevän ”kankkulan kaivoon”. Tontteja oli tosi vähän tarjolla. Niitä vähäisiä käytiin tutkailemassa, vaikka paras paikka olikin tiedossa, vaan kallis. Kun sitten kaupat tehtiin Rantala-tilastamme, uskalsimme tehdä asunto- ja tonttikaupat.