Viime viikot Reijo on askaroinut pienoismallin parissa.

Talo kadulta katsottuna.

Sisäänkäyntipuoli.

Terassin puoli, ovi keittiö-olohuonetilaan.

Vasemmalla sivulla saunan pukuhuone, jossa karnappi-ikkuna. Kapeat ikkunat keittiöön ja makuuhuoneeseen.
Paljon on vielä tekemistä, että näyttäisi siltä, mikä on tavoite. Puuttuu sokkeli, autokatos, sisääntulokatos, katto ym. Mutta tuntuu ihanalta elää jo sielunsa silmissä uudessa kodissamme!

Talvi ei ole vielä tulollaan. Teimme kesällä jo varhain aitapulikat naapurin kanssa valmiiksi. Nyt kun rakentamisemme on tältä syksyltä päätöksessään, olemme vihdoin koonneet ja asentaneet aitaa.

Tässä on koottuja aitakappaleita. 

Sitten aitaa naapurin puolelta katsottuna:

Tekijäkin pääsi kuvaan:

Naapurin pikkuinen Musti-koira katseli ihan hiljaa aidan rakentamista.

Kun miehet ovat keskittyneet aidan tekemiseen, olen sillä aikaa siivoskellut tonttia. Tässä on muottilaudat kasassa uusintakäyttöä varten.

Tällainen aita meillä oli Pertunmaalla.

Se oli naapurien mielestä sopivan siro. Niinpä kesällä sahattiin aitapulikat ja käsiteltiin muutoin paitsi kapeiden ja korkeiden pulikoiden valkoinen pää. Kun ollaan pitkällä syksyssä ja on pimeää, märkää ja kylmää ehdotin, että maalaisin ne päät meillä kotona, jotta saadaan aita sitten kasattua.

Se tapahtui meidän alakerran vessassa. Ensin piti merkitä maalauskohta ympäriinsä pulikoihin ennenkuin voi maalata. 

Nämä ovat valmiita ja odottavat tontille viemistä.

Nämä ovat vielä eteisessä kuivumassa ja odottamassa maalattavaksi pääsyä.  

Tänään oli sitten kaikki maalattu ja kuivuneet ja vietiin tontille odottamaan kasaamista.

Kun tapasimme naapurit talosuunnittelun alussa, puhuimme talojemme välisen aidan rakentamisesta. Heillä kun on pieniä lapsia, jotka pelailevat pihalla, on tärkeää, että piha on suojattu rakentamisen aikanakin.
Yhdessä kävimme läpi erilaisia aitamalleja.
Niitä löytyi vaikka millaisia!

Kohta sitten pääsemme jatkamaan suunnittelua. Uusia aatoksia on tullut rakentamisen myötä.
Molemmat pidämme japanilaistyylisestä selkeydestä ja rauhallisuudesta.

Olen miettinyt millaiset kasvit sopisivat tuohon tyyliin.
Lyhtykoiso on ollut aina lempparikasvini.

Pidän myös kovasti heiluvista heinistä.

Dahliassa on hieno muoto.

Pajukasvit tuovat mieleen japanilaisen selkeyden.

Lyhtyjä pitää olla pihaa valaisemassa ehdottomasti.

Ei tullut tällä viikolla routalevytys- ja maansiirtohommat valmiiksi. Siellä se jättikaivinkone vielä maanantain häärää.

Keskiviikkona kun teimme sateessa pitkän työpäivän, hajosi Reijonkin puhelin. Se oli takin taskussa ja sade kasteli takintaskun niin märäksi, että puhelin ei siitä tykännyt. Onneksi sim-kortti kuitenkin toimii. Tässä upouusi puhelin.

Eilen oli taloyhtiössämme syystalkoot. Kesämansikkaa en raatsinut heittää vielä pois. Se tuottaa vielä satoa sisälle tuotuna.

Salaatit sun muut kesäkasvit olivat jo menehtyneet pakkasen ne tärveltyä. Pikkuinen kasvipenkkini saa odottaa ensi kesän istutuksia.

Tänään sitten tuli melkoinen kone jatkamaan hommaa.

Tässä on osa siitä maamassasta, joka nyt tuodaan tontille. Eipä onnistuisi kottikärrypelillä!

Talon perustus alkaa näyttää jo melkein "oikealta".

Sari ja Hessukin poikkesivat katsomaan, mitä ollaan saatu aikaan.

Miesten ilmeet on muikean hyväksyvät.

Eilinen päivä oli melkoinen urakkapäivä. Vettä tuli taivaalta enemmän ja vähemmän. Saatiin laitettua sokkeliin patolevy.

Patolevyn yläreunaan naulattiin suojakaista (en ehtinyt kuvata), joka estää maan valumisen patolevyn ja sokkelin väliin. Naulat riittivät juuri, yhtään ei jäänyt ylimääräisiä.

Koko ajan satoi niin, että kaikki tarvikkeet olivat märkiä ja siinä touhussa hanskat kastui samoin kuin vaatteetkin. Välillä käytiin  vaan äkkiä kotona vaihtamassa kuivat vaatteet, haukkaamassa pari voileipää ja ruokkimassa Emppu, joka koko tontilla touhuamisen ajan odotti autossa. Oli kyllä sellainen koiranilma, ettei koirakaan halunnut ulos.

Vielä piti laittaa styrox-levyt sokkelia vasten tämän päivän urakkaa varten. Ja tontilla oleva katos purkaa ja järjestellä tavarat niin, että työmiehet mahtuvat tekemään hommia. Katos kesti juuri sen ajan kuin oli tarvis.

Tehtiin putkeen yli yhdeksän tunnin työrupeama melkoisessa säässä, mikä on aika saavutus (mielestäni) lähes 80 ja 70 vuotiaille rakentajille!

Kannattimet hajosivat yöllisen vesi ja räntäsateen painosta

Melkoista roihutusta radonkaistan laittaminen! Kun räntää ja lunta on tullut, piti sokkeli sulattaa ja lämmittää ja kuivata.  Onneksi on tuo kaasupoltin.

Radonkaista pitää lämmittää tulikuumaksi, että sen saa kiinnitettyä sokkeliin.

Siinä touhussa käsineet tarttuu tervaan ja sormet toisiinsa!

Mutta se homma on nyt tehty. Sen jälkeen kiinnitetään patolevy sokkelikaistan päälle. Se homma yritetään tehdä huomenna.

Tämän päivän sääennuste piti paikkansa (vettä, räntää ja lunta). Siksi päätimme pitää huilipäivän.... Sain siivottua kotimme aamupäivän aikana. Sitten uskaltauduimme lähtemään liikkeelle kesärenkailla, koska yöksi taas luvattiin pakkasta. Mietimme, onko tontilla konesuojana toimivasta kesäkatoksesta mitään jäljellä vesi- ja lumisateen jäljiltä. Olihan se lähes hengissä ja lumet ja vedet hupsuttelin pois katolta.

Sitten siirtelemään styrox-vuorta sisääntulotieltä lähelle sijoituspaikkoja. Kolme ja puoli tuntia siinä meni ja märkiä olimme kuin uitetut koirat. Kotoa iltapäivällä lähtiessämme Riihelässä oli kunnon lumikerros maassa, Jalkarannassa ei mitään lunta enää näkyvissä. Kotiin tullessamme sitä oli vieläkin...

.......näin paljon.

Siinä sokkelikaistojen leikkaamisessa on oma hommansa.

Huom! Vaatetus on homman alkamisen jälkeen vähän muuttunut. 

Talvi on tuloillaan ja sitä ennen pitää saada perustusvaihe kokonaan valmiiksi.

Seuraava homma viistemuurauksen jälkeen oli sitten sokkelin pikeäminen tiettyyn korkeuteen asti.

Eilen aloitettiin sokkelikaistan (radon- ja eristesuoja) laittaminen. Kyllä tuntui hankalalta. Ensimmäinen liuska meni ihan mötteröksi.

Tänään menimme jatkamaan hommaa, mutta ensin saapui eristelasti talon sisäpuolelle maahan ja sokkelin ulkopuolelle routaeristeeksi.

Lecaharkkosokkeliin on nyt saatu vedettyä kuitulaasti.

Emppu on seurannut vuoroin oravien liikehdintää, vuoroin minun laastimyllyn kanssa hääräämistä ja vuoroin iskän laastin vetämistä.

Seuraava vaihe oli sokkelin vinouksen muuraaminen. Kaikkin vaiheisiin on oma aineensa (empä tiennyt aiemmin).

Välillä on pakko käyttää aikaa hankintoihin, kun joku aine loppuu kesken ja sitten on varauduttava jo seuraavaan työvaiheeseen.

Yksikerroksiseen siipeen tulee tekninen tila, sauna, pesuhuone ja pukuhuone, joka toimii myös vierasmajoitustilana.

Yläkertaan tulee rappuset eteistilasta. Keittiöstä pääsee saunaosastolle. Itse pystyy jo elämään tulevassa kodissa!

Talo rupeaa pikku hiljaa hahmottumaan.
Terassi tulee olohuoneen eteen:

Olohuoneeseen tulee takka ja sen takana on meidän tuleva makuuhuoneemme: